Iivaara on Kuusamon kolmanneksi korkein ja Etelä-Kuusamon korkein (470 m) luonnontilainen vaara. Sen huipulta avautuvat näkymät yli Kuusamon kauniiden luonnonmaisemien mm. lähialueen järville, jotka reunustavat Iivaaraa joka puolelta kaakkoista ilmansuuntaa lukuun ottamatta.

Iivaara määrättiin vuonna 1595 Täyssinän rauhassa Suomen ja Venäjän väliseksi rajatunturiksi.

Iivaaralta näet kirkkaalla säällä aina Venäjän puolelle Iivaaralta n. 125 km pohjoiseen sijaitsevan Rohmoivan (658 m) ja n. 45 km koilliseen olevan Nuorusen (577 m).

Iivaaralla on maantieteelliseen sijaintiinsa nähden vaateliasta ja rehevää lehtokasvullisuutta, mikä johtuu kalkkiperäisestä maaperästä. Iivaaran-Matalaojan lehdot kuuluvat valtakunnalliseen lehtojensuojeluohjelmaan. Iivaaran laki on puuton ja keilamainen ja täällä tulee näkyviin Iivaaran erikoinen kivilaji, ioliitti (430 milj. v.), jota ei ole tavattu muualla Suomessa.

Iivaara on matkailu- ja virkistyskäytössä ja sen läheisyydessä laavuja ja autiotupa. Alueella on merkitty retkeilypolku, 8 km, jonka lähtöpiste sijaitsee n. 30 kilometrin päässä Kuusamon keskustasta. Polku kulkee Iivaaran laen kautta Penikkavaaran ja sen itäpuolitse kulkevalle metsäautotielle. Reitin varrella on tulentekopaikkoja, laavu ja Näätälammen autiotupa.

Ajo-ohje: Liikenneympyrästä Oulu-Kajaani-Ruka-keskustan risteys ajetaan Kajaanin suuntaan 6,2 km, käännytään vasemmalle Lämsänkyläntielle (tie nro 866) ja ajetaan 6,1 km. Tämän jälkeen käännytään oikealle Hiltusentielle, jota ajetaan 18,5 km. Retkeilypolun lähtöpiste sijaitsee vasemmalla puolella.

Lisätietoja Iivaarasta Luontoon.fi:stä.